Many of our close friends and family got the opportunity to get to know Benjamin while he was little and we had yet to move to Tanzania. It has been wonderful to witness how many of these bonds have lasted. Benjamin remembers many people from Finland, friends and family, though he has only seen and spent time with them briefly over these past few years. And how many of them have so diligently and regularly remembered him through prayers, cards, letters, phone calls, emails, skype, etc. Daniella on the other hand was shipped over to Africa only three weeks after her birth (whereas Benjamin was already 5 months old). Our friends and family have not have the opportunity to get to know her much, yet. This however is about to change. Next summer, we will be spending over two months in Finland (A few weeks in seminars and conferences, one month annual leave, and an addition one month leave granted after to years in the field). This will give Daniella the perfect opportunity to get acquainted with friends and family. So be prepared. We might have left Finland last January with a little bundle, but we will be returning with a strong-willed and opinionated young lady, Daniella.
Moni meidän läheisistä ystävistä ja sukulaisistamme sai mahdollisuuden tutustua Benjaminiin kun hän oli pieni, vielä ennen lähtöämme Tansaniaan. On ollut mahtava nähdä kuinka monet näistä siteistä ovat kestäneet. Benjamin muistaa vielä monia ihmisiä Suomesta, niin perhettä kuin ystäviäkin, vaikka on nähnyt heitä ja viettänyt heidän kanssa aikaa niin rajoitetun ajan näiden muutaman vuoden aikana. Ja kuinka moni heistäkin on niin tunnollisesti ja säännöllisesti muistanut häntä rukoksissaa, postikorteilla, kirjeillä, puhelinsoitoilla, sähköposteilla, skypellä, yms. Daniella toisaalta kuskattiin Afrikkaan jo vain kolmen viikon ikäisenä (Benjamin kun oli 5-kuinen). Meidän perheemme, sukulaisemme ja ystävämme eivät ole saaneet kunnon mahdollisuutta tutustua häneen kunnolla, vielä. Tämä onneksi tulee muuttumaan. Ensi kesänä tulemme viettämään yli kaksi kuukautta Suomessa (pari viikkoa koulutuksissa ja konferensseissa, yhden kuukauden kesäloma, ja yksi ylimääräinen lomakuukausi siitä, että olemme olleet kentällä kaksi vuotta). Tämä antaa Daniellalle täydellisen mahdollisuuden tutustua vähän ystäviin ja sukulaisiin. Joten olkaa varuillanne. Me saatoimme lähteä Suomesta tammikuussa pienen nyytin kanssa, mutta olemme palaamassa hyvin voimakastahtoisen ja määrätietoisen nuoren neitokaisen, Daniellan kanssa.

Go, Daniella! Can’t wait to see you again! The whole bunch of you.
May God Bless,
Rämä
Can’t wait! I find myself saying “oooh!” audibly here in the univ. library as I look at little Daniella’s picture.
Jason
tulkaahan pohjoiseenkin sitten!
Siunausta koko perheelle,
Tiina
Joo, kyllä täällä odotellaan jo kovasti ja lasketaan päiviä. Kohtahan te jo olettekin täällä. Mahtava saada tutustua Daniellaan. Klubi järjestäis fudiskouluja 3 vuoden ikäisille ja siitä ylöspäin. Täytyy vissiin odottaa ensikesään Benjyn kanssa? Siunausta ja halit teille kaikille.
Mummi ja Pappa
Heh heh, tuo futiskoulu olisi kyllä kova sana, mutta kaipa se on pakko sitten jättää vielä seuraavaan kertaan. D
Hei,
Onpa kiva, kun ootte tulossa tänne! Milloin tarkalleen? Olen täällä jälleen aamuilta-pahoinvoinnin kourissa, lähellä Daniellan ja Benjyn syntymäpäivää pitäisi meilläkin synttärit järjestää.
Kun ehditte, ois kiva nähä
Elina
Voi onnea Elina (vaikka se ei onnelta aina tunnukaan:)! Me tullaan suomeen 7. kesäkuuta, ollaan heti eka viikko kyllä “töissä”. soitellaan sitten kun päästään sinne.
-sirkku (ja sylissä kiemurteleva Daniella)-
Tervetuloa! Mikolla alkaa juhannuksesta 4 viikon loma. Ei tulla näiden mussukoiden kanssa konffaan. Olis hienoa nähdä teitä sitten jossain mutkassa
Siunattua matkaa tänne,
sussu+poppoo
One can tell from her thoughtful expression that Daniella’s going to be a true contemplative. Looking forward to all the good conversations.
I believe it’s time for a “getting ready to go to Finland” -post?
By the way, I have my very last exam (logics) on Wednesday. It is going to be a tough one. For the first time in my univ. career I am doubtful about passing, and for the first time ever I’ll be happy — nay, like Jussi said the other day, I’ll celebrate! — a 1/5 grade.
Prayers appreciated.
Till soon,
Uncle Jason