Many of our close friends and family got the opportunity to get to know Benjamin while he was little and we had yet to move to Tanzania. It has been wonderful to witness how many of these bonds have lasted. Benjamin remembers many people from Finland, friends and family, though he has only seen and spent time with them briefly over these past few years. And how many of them have so diligently and regularly remembered him through prayers, cards, letters, phone calls, emails, skype, etc. Daniella on the other hand was shipped over to Africa only three weeks after her birth (whereas Benjamin was already 5 months old). Our friends and family have not have the opportunity to get to know her much, yet. This however is about to change. Next summer, we will be spending over two months in Finland (A few weeks in seminars and conferences, one month annual leave, and an addition one month leave granted after to years in the field). This will give Daniella the perfect opportunity to get acquainted with friends and family. So be prepared. We might have left Finland last January with a little bundle, but we will be returning with a strong-willed and opinionated young lady, Daniella.

Moni meidän läheisistä ystävistä ja sukulaisistamme sai mahdollisuuden tutustua Benjaminiin kun hän oli pieni, vielä ennen lähtöämme Tansaniaan. On ollut mahtava nähdä kuinka monet näistä siteistä ovat kestäneet. Benjamin muistaa vielä monia ihmisiä Suomesta, niin perhettä kuin ystäviäkin, vaikka on nähnyt heitä ja viettänyt heidän kanssa aikaa niin rajoitetun ajan näiden muutaman vuoden aikana. Ja kuinka moni heistäkin on niin tunnollisesti ja säännöllisesti muistanut häntä rukoksissaa, postikorteilla, kirjeillä, puhelinsoitoilla, sähköposteilla, skypellä, yms. Daniella toisaalta kuskattiin Afrikkaan jo vain kolmen viikon ikäisenä (Benjamin kun oli 5-kuinen). Meidän perheemme, sukulaisemme ja ystävämme eivät ole saaneet kunnon mahdollisuutta tutustua häneen kunnolla, vielä. Tämä onneksi tulee muuttumaan. Ensi kesänä tulemme viettämään yli kaksi kuukautta Suomessa (pari viikkoa koulutuksissa ja konferensseissa, yhden kuukauden kesäloma, ja yksi ylimääräinen lomakuukausi siitä, että olemme olleet kentällä kaksi vuotta). Tämä antaa Daniellalle täydellisen mahdollisuuden tutustua vähän ystäviin ja sukulaisiin. Joten olkaa varuillanne. Me saatoimme lähteä Suomesta tammikuussa pienen nyytin kanssa, mutta olemme palaamassa hyvin voimakastahtoisen ja määrätietoisen nuoren neitokaisen, Daniellan kanssa.

Zion is a “base” located in the slums of Kawangware, Nairobi. “A base” the a place where a group of street children gather and for a gang. Together they have a better chance of avoiding and fighting off hostile outsiders and have some hope of spending their nights in relative peace. A project for street children run by Fida and it’s Kenyan local partner, Full Gospel Church of Kenya, works towards improving the lives of the children of Zion and given them at least a glimpse of hope for the future. (Photo taken by Hannu Happonen)

Siion on “tukikohta”, joka sijaitsee Kawangwaren slummissa, Nairobissa. “Tukikohta” on paikka jonne ryhmä katu lapsia kokoontuu ja muodostaa jengin. Yhdessä heillä on parempi mahdollisuus vältellä ja vastustaa ulkopuolisten väkivaltaa ja siellä heillä on jonkunlainen toivo siitä, että saisivat viettää yönsä ainakin suhteellisen rauhassa. Fida, yhdessä kenialaisen paikallisen kumppaninsa (Full Gospel Church of Kenya) kanssa vetää katulapsiprojektia, joka pyrkii parantamaan Siion lasten elämää ja antamaan heillä edes pientä toivon kipinää tulevaisuudesta. (Kuvannut Hannu Happonen)

–

Zion looks more like a garbage dump than anything else. That is because it is a garbage dump. The children spend their nights literally sleeping on a pile of mud. Sometimes, if they are lucky, they might have some piece of plastic or rag to cover themselves with if it starts raining. (Photo taken by Hannu Happonen)

Siion näyttää enemmän kaatopaikalta, kuin miltään muulta. Se johtuu siitä, että se on kaatopaikka. Lapset viettävät yönsä kirjaimellisesti mudassa maaten. Joskus, jos he ovat onnekkaita, heillä voi olla palana muovia tai kangasta, jolla he voivat peittaa itsensä siltä varalta, jos yöllä sattuu satamaan. (Kuvannut Hannu Happonen)

–

In order to get through the days, weeks, months and years, the children spend much of their time sniffing glue. Sniffing glue helps them to become numb to the cold, pain and loniness that fills their lives. (Photo taken by Hannu Happonen)

Lapset imppaavat usein paljon liimaa, jotta saisivat päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet kulumaan. Silloin on on “liimäpöllyissä” turtuu kaikelle sille kylmälle, kivulle ja yksinäisyydelle mitkä täyttävät näiden lasten elämät. (Kuvannut Hannu Happonen)

–

I wonder how old this little boy is. Probably under ten years old. Maybe eight? Or even less. (Photo taken by Hannu Happonen)

Kuinkakohan vanha tämä pieni poika on? Varmaan alle kymmenen vuotias. Ehkä kahdeksan? Tai jopa nuorempi. (Kuvannut Hannu Happonen)

–

There is hope for the children of Zion. This boy is called Nixon. He has managed to find his way out of Zion with the help of the street children project. Currently, he is healthy and happy, studying in private boarding school outside of Nairobi, with a bright future ahead of him. He says he would like to become a pilot. Once again, I am reminded of the reason why we are in Africa for. (Photo taken by Sami Konttinen)

Siion lapsillekin on toivoa. Tämän pojan nimi on Nixon. Hän on onnistunut löytämään tiensä ulos Siionista katulapsiprojektin avulla. Nykyään hän on terve ja onnellinen. Hän käy koulua Nairobin ulkopuolella sijaitsevassa sisäoppilaitoksessa. Kaikki tulevaisuuden ovet ovat hänelle vielä avoinna. Hän itse sanoo, että hän haluaa isona lentäjäksi. Jälleen kerran saan muistutuksen siitä minkä vuoksi olemme Afrikassa. (Kuvannut Sami Konttinen)