A few weeks ago, we left for a long field-trip across Tanzania and Kenya. Yesterday, we finally made it back home. Once again, it was quite a journey, almost 4000 kms in total. The morning we left Dar, Daniel decided to mark down all the accidents we would encounter on the road. Halfway through the following day he gave up. Here is what he managed to record:

“A truck and a car collided, the truck won. The car is upside down in the ditch. Doesn’t look pretty. - An unusual roadkill, a leopard, lying dead only some 20kms away from Dar. A few boys on bikes taking a closer look. - A too familiar roadkill, a dead Masai man lying dead on side of the road and no one has stopped to take a closer look. Neither will we. Apparently it will only get us into trouble. - A bus and apparently a passanger vehicle have collided. No sign of the passenger vehicle. That can’t be a good sign. Its probably somewhere down in the bush. - Dead dog. Probably the tenth so far. - A truck has driven down a small cliff and is now face first stuck in a swamp. Can’t imagine the driver is very healthy after that crash. - Seems like the rear wheel shaft (?) has cracked and split through the middle a dodgy looking truck in the middle of the road. A very familiar sight. Tha cars here are often rusted to the bone. - Dead donkey. boring… - Ouch! A bus has curved off the road and landed on its side. Looks like a lot of injuries. A truck passed us earlier at a high speed, flashing its lights. Probably taking some injured to a hospital in Arusha. - A pick-up with the front wheel shaft cracked into two pieces. - The missionaries from the local town we just passed have told us they’ve had an electricity outage for the past few days. Looks like we just found the reason. A truck has tried to drive around the flood which has cut the road and accidentally took down the electrical cable in doing so. Now the truck is stuck in mud. A truck has broken down while attemping to climb a steep hill and has rolled down off the road…”

Pari viikkoa sitten lähdettiin pitkälle kenttäreissulle ympäri Tansaniaa ja Keniaa. Eilen tultiin vihdoinkin takaisin kotiin. Jälleen kerran oli huikea reissu, lähes 4000km kokonaisuudessaan. Aamuna jolloin aloitimme matkamme Daniel päätti kirjoittaa ylös kaikki kolarit, jotka tulevat tien päälle vastaan. Seuraavan päivän puolessa välissä hän jätti leikin kesken. Tässä kaikki mitä hän ehti kirjoittaa:

“Rekka ja henkilöauto ovat törmänneet, rekka voitti. Auto makaa katollaan ojassa. Ei näytä kovin ruusuiselta. - Epätavallinen “road-kill”, kuollut leopardi vain parinkymmenen kilometrin päässä Darista. Pari poikaa pyörinensä ovat tutkimassa ruhoa. - Surullisen kuuluisa “road-kill”, kuollut maasai-mies makaa tien vieressä. Kukaan ei ole pysähtynyt katsastamaan tilannetta, emmekä mekään pysähdy. Joudutaan kuulemma vain vaikeuksiin jos pysähdymme. - Linja-auto ja ilmeisesti henkilöauto ovat törmänneet. Henkilöautoa ei näy missään. Näyttää huonolta. Taitaa olla jossain alhaalla puskan puolella. - Kuollut koira. Varmaan jo kymmenes tänään. - Kuorma-auto on ajanut alas jyrkänteeltä ja nyt seisoo kuono edellä suossa. Ei tainnut olla kovin terveellistä kuskille. - Näyttää siltä kun rekan renkaitten taka-akseli on haljennut keskeltä kahtia. Rekka kököttää keskellä tietä. Hyvin tavallinen näky. Autot täällä ovat usein todella puhki ruostuneita. - Kuollut aasi. Tylsää… - Auts! Bussi on suitsunut tieltä ja kaatunut kyljelleen. Näyttää siltä, että on paljon vahingoittuneita. Taisi äsken kovaa vauhtia vastaan tullut pitkiä väläytellyt rekka olla viemässä loukkaantuneita sairaalaan Arushaan. Lava-auton renkaitten etu-akseli on haljennut kahtia. - Äsken vierailimme lähetystyöntekijöitten luona, jotka kertoivat, että heidän kylässään on ollut sähköt poikki viimeiset pari päivää. Taisimme juuri löytää syyn. Rekka on yrittänyt kiertää tien katkaissutta tulvaa ja samalla vienyt mukanaan pari sähköpylvästä. Nyt se kököttää jumissa mudassa. - Rekalla loppui puhti kesken kun yritti nousta jyrkkää mäkeä ylös. Suistui näköjään takapakkia ulos tieltä…”

–

Though Danny gave up taking record of all the accidents, later on there was one episode which is worthy of mentioning. While we were driving down a bumpy road on our way from Tazengwa Bible College to Shinyanga Youth Centre, some maniac standing on the middle of the road thought it was a good idea to throw a huge rock through our wind shield. Luckily, the guardian angels were with us that time, because though the wind shield totally shattered, the rock didn’t penetrate the glass. So, instead of the rock hitting Daniel in the head, we all just got our share of the pieces of glass. We didn’t stop to ask the fellow what his problem was, however, we did hear afterwards that we weren’t the only car which has been hit. Apparently, at least another four-wheel and a truck had received the same treatment.

Vaikka Danny lopettikin onnettomuuksien kirjaamisen jo toisen päivän jälkeen, sattui matkalla vielä yksi episodi, joka on mainitsemisen arvoinen. Matkalla Tazengwan raamattukoululta Shinyangan nuorisokeskukseen joku tiellä seissyt mies tuumi, että olisi hyvä ajatus heittää iso kivi tuulilasistamme läpi. Onneksi matkassa oli suojelusenkeleitä eikä meillä käynyt pahemmin. Vaikka tuulilasi hajosikin aika totaalisesti emme suistuneet pois tieltä, eikä kivi tullut lasista läpi. Joten sen sijaan, että Daniel olisi saanut kivestä päähän, saimme vain kaikki oman osamme lasista lentäneistä sirpaleista. Emme pysähtyneet kysymään mikä kaveria vaivasi, mutta kuulimme jälkikäteen, että myös toinen maastoauto ja yksi rekka oli saanut saman kohtelun.

–

The main purpose of our journey was to conduct training seminars at some of the existing youth centres. The training consisted of youth ministry, Fida principles and strategy, vision, disability and gender issues, etc. Below, Benjamin is conducting a lesson with a few local youngsters.

Matkamme ensisijainen tarkoitus oli pitää koulutusseminaareja muutamissa olemassa olevissa nuorisokeskuksissa. Seminaarit koostuivat nuorisotyöstä, Fidan toimintatavoista ja stragiasta, visiosta, vammais- ja gender-asioista, yms. Yllä Benjamin pitää luentoa muutamalle paikalliselle nuorukaiselle.

–

We spent a few extra days at Mwanza Homecraft Centre resting and fixing the car wind shield. During one of the days, Daniel drove up to Musoma to hold a meeting with a youth committee of the local church while Sirkku and Benjamin stayed home. Benjamin cleaned up the house and Sirkku cleaned up Benjy.

Mwanzan kotiteollisuuskeskukseen lepäsimme ja korjasimme auton tuulilasia muutaman päivän. Yhtenä päivänä Daniel matkusti Musomaan, jossa piti palaveria paikallisen seurakunnan nuorten komitean kanssa. Sillä välin Benjy pesi majapaikkamme vessan ja Sirkku pesi Benjyn.

–

On our way back home we decided to go through Nairobi, Kenya, because the roads in central Tanzania were in such bad shape because of all the rain and floods. We heard that the straightest road home from Mwanza was cut somewhere between Singida and Dodoma and at least 700 trucks were stuck there. Nairobi was a nice experience. The climate was cool, somewhat like the Finnish summer. We were also able to visit real shopping malls! Wow, just like in Europe.

Matkalla takaisin kotiin päätimme kiertää Nairobin (Kenian) kautta, koska tiet Keski-Tansaniassa olivat sateiden ja tulvien vuoksi niin huonossa kunnossa. Kuulimme, että Singidan ja Dodoman välissä, joka olisi suorin reittimme takaisin Dariin, oli tie katki ja 700 rekkaa jumissa. Nairobi oli mukava kokemus. Ilmasto oli viileää, hyvin samanlainen kuin Suomen kesä. Siellä oli myös ihka-aitoja ostoskeskuksia! Vau, ihan niinkuin Euroopassa.

–

The weather was very favorable on our way down from Arusha to Moshi. We were able to see Mount Kilimanjaro from a long distance. Usually, you’re lucky even to get a glimpse of it while passing it, because of all the clouds it gathers. We are now home safe and sound and thank God and everyone who remembered us in their prayers for it.

Sää oli meille suotuisa matkalla Arushasta Moshiin. Näimme Kilimanjaron vuoren hyvin kaukaa. Yleensä on jo onnekasta jos näkee vilahduksenkaan vuoresta kun sitä ohittaa, koska alue on usein hyvin pilvinen. Olemme nyt turvallisesti kotona ja kiitämme siitä Jumalaa ja kaikkia, jotka muistivat meitä rukouksissan.

The last week was a pretty hectic one. We flew to the city of Kigoma, located on the western side of Tanzania. There we spent a few days visiting the Agape Youth Centre and conducting training seminars to the centre staff, committee members and church pastors. Now that Benjy is starting to grow up, Sirkku has been able to find more time to concentrate on her work as a project advisor for the youth and pre-school programmes. At Kigoma, she gave a lecture concerning the mainstreaming of disabled in the youth centre activities. We were also able to do a little sight-seeing at the monument where Dr. David Livingstone allegedly landed when first arriving to Kigoma by boat from Zambia. Also, we visited Bigabiro, an old missions base from the beginning of last century. Now the compound is filled with a variety of activities, such as bible schools, a dispensery, a health clinic, guesthouses, schools, etc.

Viime viikko oli aika työntäyteinen. Lensimme muutamaksi päiväksi Tansanian länsipuolelle Kigoman kaupunkiin, jossa vierailimme Agape nuorisokeskuksessa ja pidimme koulutusseminaarin keskuksen työntekijöille, komitean jäsenille ja paikallisille pastoreille. Nyt kun Benjy on jo vähän isompi on Sirkku voinut keskittyä entistä enemmän työhönsä nuorisokeskusten ja esikoulujen projektineuvontantajana. Kigomassa Sirkku piti luennon vammaistyön valtavirtaistamisesta nuorisokeskuksen toiminnassa. Meille aukesi mös mahdollisuus käydä monumentilla, jonne tarinan mukaan David Linvingstone rantautui kun hän ensimmäisen kerran saapui Kigomaan seilatessaan Tanganyika-järven ylitsi Zambiasta. Vierailimme myös Bigobirossa, entisellä suurella lähetysasemalla, jossa on nykyään monenmoista toimintaa, kuten raamattukouluja, apteekki, terveyskeskus, vierastaloja, kouluja, yms.

–

Our calendars are quite packed of travelling for the month of February. Next Wednesday, we will be leaving for a two-week field trip by car. Our travel-plan is to visit Arusha, Singida, Tazengwa, Shinyanga, Mwanza, Musoma, Koru and Nairobi. It will be quite an action-packed stint of over 3000 km, so all prayers are warmly welcome. Especially since its been raining unusually heavily inland and many of the roads we are set to travel are said to be in awful condition. After the trip, Daniel will fly down to Mtwara for a few days to negotiate over the possibility of establishing a new youth center there. (Note. If you are interested in seeing the travel route or any of the other places mentioned above, we suggest you visit the Lehto Homepages -link. They have maps of all the East African countries)

Helmikuun kalenterimme on buukattu aika täyteen matkustamista. Ensi keskiviikkona lähdemme kahden viikon puskareissulle sisämaahan. Suunniteltu matkareittimme tulee olemaan Arusha, Singida, Tazengwa, Shinyanga, Mwanza, Musoma, Koru ja Nairobi. Luvassa on toimintatäyteinen yli 3000 km reissu, joten kaikki rukoukset ovat lämpimästi tervetulleita. Etenkin, koska sisämaassa on ollut harvinaisen rankkoja sateita viimepäivinä ja moni matkareitillemme sattuva tie on kuulema todella huonossa kunnossa. Reissun jälkeen Daniel lentää muutamaksi päiväksi Mtwaraan, jossa hän käy neuvotteluja mahdollisen uuden nuorisokeskuksen avaamisesta. (Huom. Jos sinua kiinnostaa matkareittimme tai muiden mainitsemiemme paikkoja etsiminen kartalta, suosittelemme visiittiä Lehtojen kotisivuille blogimme linkistä. Heillä on kartat kaikista Itä-Afrikan maista)

–

Planes and vehicles are not the only means of transportation around here. Benjamin is now going full-speed on foot. This has also resulted in more physical exercise for us, as we get to run after him 24/7. The upside is now Benjy doesn’t have to ask for us whenever he wants/needs something. He can retrieve things himself. Obviously, this fact works as a downside as well. Where did those car keys go?!

Lentokoneet ja autot eivät ole ainoita matkustusvälineitä täällä päin. Benjamin taitaa nykyään kävelemisen jalon taidon ja näin pitää myös meidät hyvässä fyysisessä kunnossa, kun saamme ravata pitkin ja poikin hänen perässään. Hyvä puoli on, että nykyään hänen ei enään tarvitse pyytää meiltä kaikkia niitä esineitä joita hän tarvitsee/haluaa. Hän kun vain käy kipaisemassa ne itselleen. Tämä on tietenkin myös erittäin suuri haittapuolikin. Minne ne auton avaimet taas katosivat?!